Jos leivän ja vapauden välillä kansa valitsee leivän, niin loppujen lopuksi se menettää kaiken, mukaan lukien leivän. Jos kansa valitsee vapauden, sitten sillä on leipä, jonka se itse on viljellyt ja jota ei voi kukaan ottaa pois siltä. Stepan Bandera.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Iankaikkisen elämän ja iankaikkisen kuoleman ongelma.

          Aloitetaan esimerkistä lähtien, joka ei aiheuta epäilyä. Onko joku kykenevä hylkäämään oman kohtalonsa, esimerkiksi, tuhoten oman elämänsä muutamien vuosien aikana? Se voi olla vain erikoisissa tapauksissa, kun on tarvita valita pienempiä pahaa. Esimerkiksi, olla orjana tai kuolla vapauden takia, hän valitsee toisen varianttia, ryhtymässä viimeiseen epätasaiseen taisteluun noita vastaan, jotka pakottaisivat hänet orjaksi väistämättömästi, tässä tilanteessa jos hän on tervejärkinen ja tekee kaikki oikein, hän yrittäisi laskea hänen toiminta niin, vahingoittaakseen vastapuoleen maksimaalisesti. Sitä paitsi, jos on kolmas tapa, joka antaisi välttää orjuudesta ja jatkaa taistelua, uhraamatta hänen tulevaisuuden, hän valitsisi nimenomaan tämän kolmannen tavan. Olematta affektin kuumuudessa, päihtymystilassa, olematta syyntakeeton, kukaan halveksisi oman tulevaisuuden, esimerkiksi, haluamassa tehdä oman tietä lyhyempi, mennä ulos kautta kolmannen kerroksen ikkunasta, tai murhata ensi ohikulkijan kaikkien edessä, koska hän katsoi häntä karsaasti tai sanoi jonkin roskan.
          Välinpitämättömyys omaa kohtaloa kohtaan tervejärkisellä ihmisellä alkaa, kun jokin epäonni tai koettelemus aikoo tapahtua ei nyt, ei vuosipuoliskon jälkeen, vaan, esimerkiksi, kahdessakymmenessä tai kolmessakymmenessä vuodessa. Näin, välinpitämättömyys omaa kohtaloa kohtaan kuoleman jälkeen voi olla selitettävä ei ainoastaan epäuskolla kuolemanjälkeiseen elämään, mutta myös ihmisen psykologisella ominaisuudella olla välinpitämätön noita koettelemuksia kohtaan, jotka jopa jos aikovat tapahtua väistämättömästi, kuitenkin ne sijaitsevat kaukana tai suhteellisesti kaukana ajoissa. Tämä on vahvistettava selvästi temppelien seurakuntalaisen iästä. Mitä lähempänä keston ihmiselämän kalenteria rajaa, sitä vähemmän ateistien voimme nähdä tässä ikäryhmässä. Nuorena, mutta kuolemanvaaran tilanteessa voidaan nähdä saman asian: ateistien prosentti pienentyy huomattavasti.
         Tietenkin, tarkastella ihmisen asenteen psykologiaa hänen kohtalosta tulevaisuudessa pikaisesti, mutta kattavasti, tarvitsemme ei suinkaan turhasta uteliaisuudesta. Nyt olemme tulleet tälle hyvin tärkeälle tämän psykologian aspektille: ihmisten suurimmasta osasta, missä määrin heidän uskonsa on tajuttu ja ymmärretty? Se olisi yksinkertaisempi, jos koon planeetan ihmiset harjoittaisivat yhden saman uskonnon. Kuitenkin vain kristillisessä vanhauskoisuudessa ovat erilaisten uskontokuntien useita satoja. Jos tarkastella tätä faktaa tietoisesti, varmasti yksi kysymys ilmaantuu: miksi jokaisen uskontokunnan kannattajastansa, ikään kuin vain heidän uskonto oli oikea, vain he tulisivat olemaan pelastetut, vaan kaikki toiset tulivat palamaan helvetissä, tai menettämään siunausta, tai joutumaan toinen tai toinen alakynteen. Eikä se, koska näyttää heidän doktriininsa vakuuttavampi? Mutta jos tulemme heidän opponenttien temppeliin, epätodennäköinen noiden doktriininsa näyttäisi pienempi vakuuttavana. Varmasti, voidaan yrittää tunkeutua syvemmälle toisen ja toisen arvojen järjestelmälle. Kokeile ja heti vakuutut, että jo ennalta huolehditaan tämän, ennen sinua. Jokainen järjestö, kilpaillen (huomaa tähän), on suunnitellut oman filosofisen järjestelmän, kuitenkin mikä tahansa mutkikas filosofinen järjestelmä ei voi olla tarkastettua, mutta se voi olla tarkastettava vain kokemuksen käyttämällä, tuo jo oli demonstroitu vakuuttavasti minun kirjoitelmasta "Soveltavat perustat".
          Mitä olisiko ensimmäinen reaktio todenmukaisesti uskovaisella, vastaamalla faktaa, jota on kerrottu edellä, kun hän alkaisi käyttää tätä kykyä, että Jumala on antanut hänelle, toisin sanoen, jos hän alkaisi uskoa tietoisesti? Nähtävästi hän olisi joutuva epätoivoon: siellä ovat tuhatta uskontokuntaa, ja hänen täytyy valita yksiköllisen oikean uskon monista tuhansista epätosista, mutta jos erehdytään, sitten hänen täytyisi aina kärsiä helvetissä, jota verrattuna elinkautinen näyttäisi virkistyksenä lomalla. Sen lisäksi, Raamatusta ja Koraanista yritys perustella isien uskoa on tuomittava. Tämä on kelpaamaton argumentti tekosyynä. Seurauksena ongelma on käytännöllisesti ratkaisematon. Mutta voiko se olla, ikään kuin, hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen Jumala antaisi ihmiselle, jonka Hän oli pannut enkelien yläpuolelle, tällaisen ratkaisemattoman ongelman? Ei tietenkään.
          Tosiasiallisesti tapahtui niin: erilaisilla vuosisadoilla ja erilaisilla kansalla olivat erilaiset profeetat ja ihmiskunnan opettajat. He kaikki opettivat samaa todellisuutta, mutta jopa saarnan tasot olivat erilaiset. Esimerkiksi, Jeesus ja Muhammed saarnasivat selkeällä kielillä rahvaalle. Siddhartha Gautama (Buddha) oli prinssi ja käytti monimutkaisempijä käsitteitä. Erilaiset saarnan tasot, erilaiset maat, erilaiset ajat, täältä vain ei voi tapahtua ilman muunnoksia, jotka maailman mahtavat yrittivät hyödyntää heidän tarkoituksiinsa, jotka ei suinkaan aina oli jalot. Jos Jeesus Kristus tulisi valmiin doktriinin kanssa, jolle täytyisi vain sokeasti uskoa, Hänen sanojansa "Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan" olisivat tarpeettomat. Vain Hän tiesi ja ymmärsi, että jokainen eloisa totuus voi olla yhteiskunnan muuttama elottomaan dogmiin, sen takia Hän opetti sivuuttamaan julkisen mielipiteen ja ei pelätä etsimistä: "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät". (Matt 7: 7-11).
          Vain toivo Jumalaan, Jumalan apu ja suojelu, Jumalan lahjat, kuin henkinen kapasiteetti ja intuitio tekevät ihmistä voimakkaampi ja haavoittumattomampi kohti saatanaa ja alaisensa hänelle yhteiskunnan juonia vastaan, toisen sanoen, kansan laumaa tai tätä maailmaa. Totta, kaikki edelläkerrotut faktat eivät anna takuuta siitä, että jäädä henkiin fyysisesti. Sillä lopulta paljon profeettoja ja opettajia, ja Johannes Kastaja, ja itse Jeesus Kristus - he kaikki olivat yhteiskunnan tappamat fyysisesti. Mutta tämä toivo antaa takuun siitä, että voi elää onnellista elämää, ja sitten, kun tulee aika kuolla, voi kohdata kuolema, uskon ja toivon kanssa, välittämättä epäuskoista ja katumuksista. Kyllä, paljon profeettoja ja opettajia olivat yhteiskunnan tappamat, mutta on hyvin harvat noita, jotka ovat kasvaneet tämän määränpään tasalle. Vaan nuo, joilla oli tämä määränpää, he sen tiesivät, aistivat, ja sen takia he ovat valinneet uskonsankarin kruunun, ei kukaan työntänyt heitä tälle tielle, ei kukaan agitoinut, vaan useammin päinvastoin: estelivät. Olisi melko muistaa, kuin apostoli Peter esteli Kristusta ja sai vastausta tähän: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan". Sen takia, jos yhteiskunta kehottaa sinua uhrata itsen heidän joidenkin arvojensa takia, sitten on hyvin mahdollista, että se on pahasta, ja halutaan käyttää sinut petoksena, kuitenkin he ovat erikoiset petkuttajat, jotka eivät operoi rahan kanssa, vaan ihmiselämien kanssa, ja nämä uhrit tuovat valtaa ja kunnianhimon ravitsemusta heille ja heidän isännille. Jos annat periksi heille, sinulla on hyvin mahdollista ei palvella Jumalaan, vaan perkeleeseen. Jos uhrautuvaisuus olisi sinun määränpää, sinä itse sen aistisit, sinä itse yrittäisit sotajalalle ja etsisit asetta ja ei kukaan agitoisi sinua tekemään sen, vaan päinvastoin, paljon mahdollista, että esteltäisiin ja estettäisiin.
          Kuitenkin, palaamme pääaiheelle: mihinpä on uskottava? Mikä uskonto on useimmat oikea? Joo kaikki uskonnot ovat arviolta oikeat, koska opettajat ja profeetat sanoivat samasta ainoasta Jumalasta, suosittivat samaa elämäntapaa, sanoivat samoista käskyistä. Nuo epäjohdonmukaisuudet, jotka uskonnolliseen eripuran yllyttäjät käyttävät, ne riippuvat vain saarnan aikakaudesta, paikasta ja tasosta.
          Yksinkertaiset esimerkit: missä Raamatussa on kirjoitettu, että kielletään omistamasta enemmän vaimoa, kuin yhden? Kuitenkin olisi todellisuudessa nähdä, kuten naapuri kristitty tuomitsisi naapuria muslimia, koska hänellä on neljä vaimoa. Mutta tällä hetkellä muslimia on kunnossa: Koraani sallii omistamaan vaimoa enintään neljää. Vaan kristitty tekee syntiä siinä tapauksessa, koska se rikkoo Kristuksen käskyä: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi". Toinen esimerkki: muslimi tuomitsee Krishnan seuraajaa, koska rukouksen sijasta hän toistaa mahamantraa: "Hare Krishna, hare Krishna ..." Hyvin mahdollista, että Muhammed ei tietänyt opettajaa Krishnaa, joka saarnasi toisessa maassa vähän vuosituhatta ennen häntä. Mutta tänä aikana eivät mitään oli Internetiä tai lentokonetta, tai junaa. Nämä olivat täysin erilaista maailmaa. Ja ei ollut mitään järkeä tuolloin esitellä arabeille tällaisen kontaktin tavan Jumalan kanssa, kuten mantrat: se voi aiheuttaa tarpeetonta ongelmaa, koska tavallinen rukous heistä ja kristityitä on käyttyjäystävällisempi, mutta hinduista, jotka olivat mukautunee mantraan, tämä tapa oli tuloksellinen ja helpotti vahvistamaan uskoa. Kuitenkin Muhammed ei suinkaan kieltänyt myöntämästä Krishnaa opettajana ja käyttämästä mantraa. Allahin tiet ovat niin moninaiset ja lukuisat, että yhdelle ihmiselle, jopa haltijahengelle, jopa profeetalle ei olisi riittävästi 1000 vuosia kertoakseen kaikista teistä ja opettaakseen kaikki tiet. Jo Profeetan jälkeen kaikki nämä tarpeettomat kiellot ovat tyhmän väkijoukon asettamat, ja näin uskonto-oppi tulee kieroksi. Miksi paljon ihmiset harkitsevat kristinuskon julmimpana ja verisimpänä uskontona? Koska keskiajalla rikottiin Kristuksen käskyä "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi". Sen takia jokaisen uskonnon kannattajan täytyisi huomata oman uskonnon käskyjen noudattamista, vaan ei tuomita toisilla.
          Ei tarvitse etsiä ideaalista uskontoa maapallolta, jolle voisit liittyä. Jos se olisi olemassa, näkisimme ideaalisenläheisen yhteiskunnan ja paratiisin kaltaisuuden. Mutta jos ei ole paratiisia maapallolla, siis ei ole tuota yhteiskuntaa, jota täytyisi seurata sokeasti. Mitä tahansa maailmanuskonto sopisi, joka julistaa Yhtä Luojajumalaa. Koska sinun kohtalon loppupäätös ikuisuudessa ei suinkaan riipu yhteiskunnasta, jolle olet liittynyt, isien uskonnolle, tai pidät jostakin toisesta, ottaen huomioon sinun yksilölliset ominaisuudet. Sinä saat ei lainkaan liittyä jollekin yhteiskunnalle. Kaikki riippuu tuosta, kuinka virheetön sinun henkilökohtainen uskontosi on. Huomaa Kristuksen sanoja: "Uskosi on pelastanut sinut" (Luuk. 7: 50). Joka on henkilökohtainen uskontonsa, vaan ei mitään sosiaalista ympäristöä tai jotakin muuten. Kuin olit ahkerana kohennuksessa itseä ja henkilökohtaista uskontoa, niin ylhäällä nouset ikuisuudessa. Ja kysymys "millaiseen Jumalaan minun täytyy uskoa?" on järjetön, koska Jumala on Yksinomainen, ja jos nimi, jota käytät pyytäessä Häntä, ilmaisee kunniaa ja arvostusta, sitten kaikki on kunnossa.
          Täytyisi ratkaista toisen vain yhden kiusallisen väärinkäsityksen. Opettaja tai profeetta, tämä on ihminen, joka on saapunut valaistumista, hän saa yhtenäisyyden Jumalan kanssa tavallaan, siksi Intiassa perinteen mukaan usein nimitettiin tällaiset ihmiset "Bhagavan", että tarkoittaa Herra. Mutta se ei suinkaan tarkoita, että toinen tai toinen opettaja oli Jumalana. Meidän täytyy pitää Kristusta Jumalana vai ihmisenä? Yritä ymmärtää sen itsenäisesti, kuitenkin jos et voi, siitä ei ole suuria hätää, vain älä keskity jokaiseen kysymykseen, joka on käsittämätön sinulle. Toisessa ja toisessa tapauksessa tykkäisit Kristusta sydämellisesti, se on myönteisesti. Jos useimmat ihmiset tekisivät niin, voisi nämä kaksi suuria uskontoa islamin ja kristinuskon sovittaa yhteen ja yhdistää. Mutta täydellisyys ei anneta yhteiskunnalle. Täydellisyys annetaan yksilöön. Tule yksilöksi, mene omalla tiellä. Yhteiskunta, se on kuten häiriö radiovastaanottimessa, se tulee sinua hämmentämään.
          Meillä ovat pyhät kirjoitukset, ja ei yhtä. Ja apostoli Paavali lausui julki, että kaikki kirjoitus on hyödyllinen tuolla aikakaudella, kun kaikki kirjat vielä ei yhdistetty Raamattuun. Sen takia, olisi parempi ei ole sanomista kirjoihin, onko se kanoninen tai ei ole. Meillä on luonto, joka on tavallaan kirja. Meillä on oma omatunto, jota voimme myös pitää käsikirjana. Jos on vaikeaa käsittää kaiken tämän yhdessä, hallita, sitten se kertoo, että sinun täytyy kehittyä, tulla täydellisempi, tulla älykkäämpi ja rehellisempi. Koska toinen väkevä tarve seksin jälkeen, se on tiedonhalu, pyrkimys leikkeihin, uutuuteen, kaikki, että johdattaa tietämykseen. Se ei ole väkivaltaa itseä vastaan, koska uusien asioiden löytäminen tuo iloa, vaikkakin toisinaan kannattaa ponnistella. Herra on antanut sinulle järjen, myös tahdon ja kyvyn kehittää sitä. Jos hylkäät kehityksen, se on sama kaivaminen talentin maahan. Jos joku on dementoitunut tosiasiallisesti, Herra on oikeudenmukainen ja ei aio syyttää heidän, he voivat olla huoleti. Kuitenkin nuo, jotka ovat kunnossa, heidän täytyy opiskella ja kehittyä itseä, koska hylkiminen kehityksen on ainoa, koska se on kaikkien toisten syntien syy, jotka ovat mahdollisia. Parantaminen kykyjä, jotka olivat meille Jumalan antamat, se on meidän elämän sama tarkoitus ja määränpää ja meidän elämä on koulu. Ole täydellisenä mikäli mahdollista, ja teidän uskonto tulee olemaan oikeaksi. Uskosi tulee pelastamaan sinut. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti